LUOVAN LUOJAN LUOMA LUONTO – Metsä hoitaa ja lohduttaa

 

 

Metsä hoitaa ja lohduttaa

 

Varmaan moni meistä on kokenut metsän ja luonnon eheyttävän vaikutuksen. Väsynyt ja kiireinen mieli lepää metsäpolkua astellessa ja ikävät arjen mietteet ja huolet pienenevät ja asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin puiden ja vesien  suuruutta ja kauneutta katsellessa.  Kansanrunon sanat tuntuvat todelta meille suomalaisille:

 

Enkä mä muille ilmoita

mun sydänsurujani;

synkkä metsä, kirkas taivas

ne kuulee mun huoliani.

Menen metsähän mäelle

puhelen Jumalan puille

haastan haavan lehtisille.

Ne ei kerro kellekänä.

 

Hiljaisuus avautuu  metsässä, puiden alla kävellessä. Metsässä me suomalaiset olemme tottuneet jo kauan sitten etsimään mielenrauhaa ja ratkaisuja ongelmiimme. Metsä lohduttaa ja hoitaa, eheyttää mieltä ja uudistaa. Metsässä käveleminen helpottaa masennusta, stressiä ja jännittyneisyyttä. Vastaavasti luovuus ja keskittymiskyky paranevat ja sosiaaliset pelot vähenevät.

Metsä ei ole äänetön, ei koskaan. Tuuli suhisee tai vonkuu, linnut laulavat, sade ropisee, puro solisee ja joka puolella on suhahduksia, rapinaa ja rasahduksia. Kuitenkin metsässä saa kokea hiljaisuuden, koska  levoton mieleni tyyntyy ja saa vastakaikua. Metsä pitää sylissä ja siinä sylissä saa levähtää ja nauttia olemalla osa luonnon ääretöntä kokonaisuutta.

 

Metsässä löydän itseni ja muistan, kuka olen

 

 

 

Arjen hälinän keskellä on helposti vaarana unohtaa oman olemassaolon tarkoitus. Siitä seuraa merkillinen pahan olon ja tyytymättömyyden tunne, mieli on levoton ja kiukun aiheita alkaa pulputa pintaan toinen toisensa jälkeen.  Mielen pohjalla pulpahtelee kysymys: Kuka oikein olen?

Silloin on hyvä mennä metsään ja luottaa siihen, että siellä löydän takaisin oman elämäni ytimeen, oman voimani lähteelle. Eenokin näyssä Jumala ilmoittaa itsensä eri luontoelementtien kautta: ”Minä puhun sinulle niityn ruohon kautta … metsien puiden kautta … laaksojen ja kukkuloiden kautta … sateen ja lumen kautta … meren ja aamukasteen kautta. Ole hiljaa. Tiedä, että minä olen Jumala.”

Hengelliset mestarit sekä menneinä aikoina että nykyaikana ovat monesti olleet syvässä luontoyhteydessä ennen suuren tehtävänsä aukenemista. Jeesus vietti neljäkymmentä vuorokautta erämaassa. Monet suuret ortodoksikirkon pyhät ovat olleet pitkiä aikoja luonnossa ja jotkut heistä ovat tulleet kuuluisiksi erämaamunkkeina. Monet taiteilijat ovat oleskelleet luonnossa ja saaneet sieltä syvää luovuutta ja itsetietoisuutta upeiden mestariteostensa syntyä varten.

Pyhä Fransiskus Assisilainen koki Jumalan syvästi luoduissa eläimissä. Hän kesytti suden, joka oli tehnyt pahaa kyläläisille, ja linnut tulivat hänen luokseen kuuntelemaan hänen ylistystään Jumalalle. Kuuluisassa Aurinkolaulussa näkyy hänen yhteytensä luonnon eri elementteihin:

 

Pyhän Fransiskus Assisilaisen Aurinkolaulu:

 

Korkein kaikkivaltias, laupias Herra

Sinun on ylistys, kirkkaus ja kunnia ja kaikki Siunaus

Sinulle yksin, korkein se kuuluu.

Kukaan ei kelpaa nimeäsi lausumaan.

 

Ole ylistetty, Herrani, kaikkien luotujen kanssa,

varsinkin Herramme, veli auringon,

Hän on se päivä, jolla meidät valaiset

Ja hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan.

Sinun kuvaasi hän kantaa, oi Korkein.

 

Ylistäkööt Sinua Herrani, sisar kuu ja tähdet,

taivaalle luomasi kirkkaat ja kauniit.

 

Ylistäköön sinua, Herrani, veli tuuli

ja ilma ja pilvi ja sees ja säät ja kaikki,

joilla luotujasi pidät yllä.

 

Ylistäköön Sinua Herrani, sisar vesi,

hyvin hyödyllinen ja nöyrä ja kallis ja kaunis.

 

Ylistäköön sinua Herrani veli tuli,

jolla yön valaiset,

hän on ihana ja iloinen ja väkevä.

 

Ylistäköön sinua Herrani, sisar äitimme maa,

joka meitä ravitsee ja hallitsee

ja kantaa kaikki hedelmät ja kirjavat kukat ja yrtit.

 

Ylistäkää ja siunatkaa Herraani

ja kiittäkää ja palvelkaa häntä suuressa nöyryydessä.

 

 

Ihmeet ja ihmettely saavat kiittämään

 

 

 

 

 

Minulla on tässä kädessäni liekopuuta. Tämä puuaines on ollut suon sisällä 5000 vuotta! Se sisältää luonnon ikuista viisautta ja kauneutta, jota voin ihailla ja ihmetellä yhä uudelleen ja uudelleen.

Liekopuu on ihmeen kevyttä, sen on aika ja suo tehnyt, keventänyt pois kaiken painavan. Jäljelle on jäänyt vain olennainen, kaunis muoto ja kaunis väri.

Minulle tämä puu on henkilökohtaisesti hyvin rakas: näen siinä vanhan naisen uurteiset kasvot ja harmaat hiukset, omat uurteeni ja harmaat hiukseni – joita minulla on jo  – ja katselen niissä polkuni opettamaa kärsivällisyyttä ja nöyrää intohimoa elämän aarteita kohtaan.

Näen tässä ikivanhassa puussa myös elämänpolun kaaret ja mutkat. Kukaan meistä ei pääse täällä helpolla niin kuin ei tämä puukaan ole päässyt. Elämä kieputtaa ja satuttaa ja pakottaa vaihtamaan suuntaa. Ja kuitenkin se on niin kaunis. Niin kaunis.

Annan Sinullekin tavatessamme palan tätä samaa liekopuuta, palan ikivanhaa viisautta ja toivon, että se houkuttelee Sinua metsään. Metsän sylissä voit painaa pääsi elämän kylkeä vasten ja tuntea elämän sydämenlyönnit.

 

Voi Pyhä Yksinkertaisuus!

 

Se on ollut mielilauseeni pitkään. Metsäpolulla kulkeminen on yksinkertaista – kunhan tulee lähdettyä! Polkua astuessa voi sulkea sisäisen ja ulkoisen hälinän pois ja astua pyhään tilaan, hiljaisuuden ja eheyden tilaan. Metsässä voi antaa auringon valon valua pilvistä ja puiden oksilta ja vain nauttia mielen tyhjentymisestä.

Vain tyhjentynyt malja voi täyttyä uudelleen, täyttyä pyhällä hiljaisuudella.

Niin yksinkertaista se on!

 

 

 

Tags: , , , ,

1 Kommentti artikkelille “LUOVAN LUOJAN LUOMA LUONTO – Metsä hoitaa ja lohduttaa”

  1. keijo kirjoitti:

    Terveiset täältä södertäljestä ilon ja toivon lohdutuksessa ja rakkaudesta luontoonkin jonka meidän Taivaallinen Jumala loi iloksi ja lahjaks ia hänen suuri rakkaus vetää meidät hänen tykä lohdutukseksi ja voiman saamiseksi elämä haasteisiin ja vielä kun saamme kokea pelastus Jeesuksen veren voitossa on elämän tulevaisuus hyväja rauhactäyttää mielen ,kiitos ja siunausta,keijo

Kirjoita kommentti